Hyppää sisältöön

Diabeettinen silmänpohjasairaus (diabeettinen retinopatia)

Diabetesta sairastaa lähes puoli miljoonaa suomalaista ja sairastavien määrä lisääntyy koko ajan. Diabetes voi vaikuttaa myös näköön, sillä se aiheuttaa silmänpohjamuutoksia, varsinkin jos hoitotasapaino on huono. Työikäisillä diabeettinen retinopatia on yksi tärkeimmistä näkövammaisuuden syistä. Tehokas silmänpohjien seuranta ja hoitomahdollisuuksien paraneminen ovat vähentäneet näkövammaistumisen riskiä viime vuosina.


Tyyppi 1 diabeteksessa silmänpohjamuutoksia ilmaantuu harvoin viiden ensimmäisen sairastamisvuoden aikana tai ennen murrosikää. Kun diabetes kestää pitkään (yli 20 vuotta), muutoksia silmänpohjiin ilmaantuu lähes kaikille. Tyyppi 2 diabeetikolla silmänpohjamuutoksia saattaa olla jo silloin, kun diabetes todetaan, sillä diabetes voi pitkään olla piilevänä ja vähäoireisena.


Silmänpohjamuutosten tärkein ehkäisykeino on huolehtia diabeteksen hyvästä hoitotasapainosta. Verenpaineen pitäminen normaalina hidastaa retinopatian kehittymistä. Diabeettinen munuaissairaus ja anemia lisäävät retinopatian riskiä. Myös raskauden aikana muutokset saattavat nopeasti lisääntyä.


Diabeettinen verkkokalvosairaus on pitkään oireeton, vaikka verkkokalvolla olisi jo melko pitkälle edenneitä muutoksia. Retinopatia saatetaan siten todeta yllättäen silmien terveystarkastuksen yhteydessä. Tämän vuoksi säännöllinen kuvaseulonta on tarpeen kaikille diabeetikoille. Pohjois- Karjalan alueella kuvaseulonta järjestetään terveyskeskuksissa kiertävän kameran avulla. Otetut kuvat katsotaan terveyskeskuksessa ja lähetetään tarvittaessa lisäarvioon silmätautien poliklinikalle. Säännöllisen silmänpohjakuvauksen avulla retinopatiamuutokset havaitaan varhain, ja niitä päästään hoitamaan ajoissa. Silmänpohjakuvissa tulisi yleensä käydä parin vuoden välein, ja jos muutoksia todetaan, noin vuoden välein tai yksilöllisesti. Silmänpohjakuvausta varten mustuaiset pitää aina laajentaa tipoilla hyvin. Mikäli diabeetikko käy muun silmäsairauden tai syyn vuoksi silmälääkärillä, silmänpohjat voidaan siinä yhteydessä tarkastaa mikroskoopilla eikä silmänpohjakuvausta sillä kertaa tarvita.


Diabetes aiheuttaa silmänpohjaan monenlaisia muutoksia. Tavallisimpia ovat mikroaneurysmat eli hiussuonten pullistumat, vuodot ja pumpulipesäkkeet, jotka ovat merkki mikroinfarkteista verkkokalvon suonissa. Verkkokalvon keskeiselle alueelle saattaa tulla turvotusta ja sen seurauksena lipidikertymiä. Taudin vaikeutuessa ilmaantuvat uudissuonet verkkokalvolle ja näköhermon päähän sekä vuodot verkkokalvon pinnalle ja lasiaiseen. Retinopatian vaikeutuessa muutosten etenemisnopeus kasvaa. Kun uudissuonia alkaa ilmaantua, näkö voi heiketä muutamien viikkojen sisällä, ja hoito pitää aloittaa nopeasti.


Diabeettisten retinopatiamuutosten hoitoon käytetään laserhoitoa tai silmänsisäisiä pistoksia. Laserhoito annetaan yhdellä tai useammalla käyntikerralla silmätautien poliklinikalla. Pistoksina annetaan joko kortisonia tai kasvutekijän estäjiä – samoja aineita, joilla hoidetaan kosteaa ikärappeumaa. Lääkeaineet vähentävät silmänpohjan turvotusta ja estävät uudissuonten kasvua. Pitkälle menneessä retinopatiassa, varsinkin jos silmänpohjassa on uudissuonia tai esiintyy lasiaisvuotoa, joudutaan leikkaushoitoon (vitrektomia). Leikkauksessa poistetaan silmän sisältä lasiainen ja mahdolliset vuodot, irrotellaan kiinnikkeet ja tarvittaessa hoidetaan laserilla muutosalueita. Tämän jälkeen huolellinen seuranta alkuun on tarpeen, ja tilanteen rauhoituttua apuna voidaan käyttää myös kuvaseurantaa.