Hyppää sisältöön

Yleistietoa isotooppitutkimuksista

Isotooppitutkimus

Isotooppitutkimuksessa annetaan potilaalle pieni määrä radioaktiivista ainetta yleensä kyynärvarren laskimoon. Tutkimusaine hakeutuu haluttuun kohteeseen, jota kuvataan gammakameralla. Tutkimuksen kesto vaihtelee tavallisesti minuuteista muutamiin tunteihin. Joissakin tutkimuksissa on isotoopin antamisen ja kuvauksien välillä tauko. Tauon aikana tutkimusaine kertyy kuvauskohteeseen.

Kuvauksen aikana tulee potilaan olla aivan liikkumatta kuvauspöydällä. Gammakamera on lähellä potilasta, jotta saadaan hyviä ja tarkkoja kuvia. Isotooppikuvausta varten ei tarvitse riisuuntua, mutta metalliesineet, kuten kello ja korut, on poistettava kuvausalueelta.

Verenkiertoon pistetty radioaktiivinen aine ei ole vaarallista, koska radioaktiivisen aineen määrä on pieni. Säteilyannos on yleensä verrattavissa tavallisessa röntgenkuvauksessa saatuun säteilyyn. Isotooppitutkimuksia voidaan tehdä myös lapsille. Isotooppitutkimuksessa käytettävät aineet eivät yleensä aiheuta sivuvaikutuksia. Tutkimusainetta annettaessa neulanpisto tuntuu kuten verinäytteenotossa.

Isotooppitutkimuksen jälkeen

Tutkimuksen jälkeen voi syödä ja juoda normaalisti. Juominen ja virtsarakon tyhjentäminen on tärkeää, jotta tutkimusaine poistuu nopeammin kehosta.

Tutkimuspäivänä läheistä kontaktia on vältettävä lapsiin ja raskaana oleviin. Tutkimuspäivänä lasta ei tule pitää sylissä yli puolta tuntia. Isotooppilaboratorion henkilökunta antaa tarkempaa tietoa jokaisesta tutkimuksesta erikseen. Yleensä töihin voi palata suoraan tutkimuksesta.

Raskaus ja imettäminen

Isotooppitutkimuksia ei yleensä tehdä odottaville äideille. Raskauden mahdollisuus on poissuljettava ennen tutkimusta. Jos isotooppitutkimus kuitenkin katsotaan välttämättömäksi raskauden aikana, niin käytetään pienempää kuvausannosta ja pidempää kuvausaikaa. Imettämisestä on hyvä ilmoittaa isotooppilaboratorion henkilökunnalle ennen tutkimusaineen antoa, jotta saa imetystaukoa koskevat ohjeet.

Viranomaisohjeet

Säteilyturvakeskuksen ST-ohjeen 6.3  (stuk.fi) mukaan isotooppitutkimuksessa potilaalle annettavan radiolääkkeen aktiivisuus on yleensä niin pieni, että toimintaohjeet potilaan kanssa tekemisissä olevien henkilöiden säteilyaltistuksen rajoittamiseksi eivät yleensä ole tarpeen. Poikkeuksena ovat kuitenkin jodi-131I-isotooppitutkimukset.