Hyppää sisältöön

Saattohoitoon siirtyminen

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa kuoleman lähestyessä ja se sijoittuu elämän viimeisiin päiviin tai viikkoihin (kuolevan potilaan hoito). Saattohoidolla tarkoitetaan kaikkea sellaista hoitoa, jolla tähdätään kuolevan ihmisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Saattohoidossa ihmisen elämän rajallisuus on tiedostettu ja hyväksytty, ja hoidon tavoitteena on antaa kuolevalle ja hänen läheisilleen mahdollisuus valmistautua lähestyvään kuolemaan. Saattohoitoon ei kuulu aktiivinen kuolemaan auttaminen (eutanasia).

Saattohoito pyritään järjestämään potilaan toiveiden mukaisessa paikassa (esimerkiksi kotona, hoitokodissa, terveyskeskuksen vuodeosastolla tai tehostetun palveluasumisen yksikössä). Saattohoitovaiheen aikana sairauden aiheuttamia oireita hoidetaan edelleen aktiivisesti.

Saattohoitopäätös

Yleensä siirtyminen saattohoitoon vaatii saattohoitopäätöksen tekemistä. Saattohoitopäätöksen tekee potilaan hoitava lääkäri käyttäen diagnoosikoodia Z51.5 Saattohoito. Saattohoitopäätös tehdään potilaan suostumuksella.

Saattohoitopäätökseen kirjataan seuraavat asiat:

- Saattohoitoon johtanut sairaus (diagnoosi) ja sairauden eteneminen

- Potilaan tämän hetkiset ja odotettavissa olevat oireet

- Käytössä olevat lääkkeet ja niiden tärkeimmät mahdolliset sivuvaikutukset sekä tarvittaessa annettavat lääkkeet

- Minkälaisista tutkimuksista tai toimenpiteistä potilas voisi vielä hyötyä

- Mitkä toimenpiteet ja tutkimukset on jo rajattu annettavan hoidon ulkopuolelle (mikä ei enää hyödytä potilasta)

Saattohoitopäätös pitää aina sisällään niin sanotun 'ei elvytetä'-päätöksen. 'Ei elvytetä'-päätös tarkoittaa sitä, että ihmisen sydäntä ja hengitystä ei yritetä saada uudelleen käyntiin kun potilaan hengitys tai sydämen toiminta lakkaa (ei puhallus- tai painantaelvytystä).