Hyppää sisältöön

Silmänpainetauti eli glaukooma

Silmänpainetauti eli glaukooma on näköhermoa vaurioittava silmäsairaus, joka hoitamattomana johtaa näkökentän kapenemiseen ja näön heikentymiseen. Suomessa glaukoomaa sairastaa 80 000 ihmistä ja joka vuosi todetaan 2 500 uutta tapausta. Riski sairastua glaukoomaan lisääntyy iän myötä. Glaukoomariski on suurempi myös likitaitteisilla, niillä joiden suvussa on glaukoomaa tai niillä joilla on ollut silmävamma.

Glaukooma todetaan usein silmälääkärin rutiinitarkastuksessa, sillä alkuvaiheessa tauti ei anna oireita eikä koholla olevaa silmänpainetta tunne. Potilas voi havaita toisen silmän näkökentän kapeutumisen vasta sitten, kun muutos on edennyt pitkälle. Silmälääkärin tutkimuksessa todetaan usein koholla oleva silmänpaine yli 21 mmHg ja kovertunut näköhermon pää silmänpohjassa. Näkökenttätutkimus paljastaa näkökenttään syntyneet puutosalueet. Osalla potilaista näköhermovaurio saattaa syntyä jo normaaleilla silmänpaineilla eli kyseessä on ns. normaalipaineglaukooma. Sen vuoksi glaukooman toteamiseksi ei riitä pelkkä silmänpainemittaus vaan tarvitaan myös silmälääkärin tekemä tutkimus ja näkökenttätutkimus.

Glaukoomaa hoidetaan pääasiassa lääkehoidolla eli säännöllisesti tiputettavilla silmätipoilla, jotka laskevat silmänpainetta. Lisähoitona voidaan käyttää kammiokulman laserhoitoa (SLT). Vaikeissa tapauksissa, jolloin näkökenttävaurio etenee lääkehoidosta huolimatta, joudutaan leikkaushoitoon. Glaukooma vaatii säännöllistä seurantaa vähintään kerran vuodessa. Seuranta voidaan toteuttaa sairaalan silmäpoliklinikalla tai potilaan niin halutessa omalla yksityissilmälääkärillä. Tasapainossa olevassa ja lääketipoilla hyvin hoituvassa glaukoomassa osa kontrolleista voidaan toteuttaa silmäpoliklinikan koulutetun glaukoomahoitajan vastaanotolla.

Koska glaukooma on oireeton, on erittäin tärkeää käydä säännöllisesti silmälääkärin tekemissä terveystarkastuksissa jo 40–50 ikävuoden jälkeen. Yli 60-vuotiaille suositellaan silmälääkärillä käyntiä vähintään kolmen vuoden välein. Tällöin glaukooma voidaan todeta mahdollisimman varhain ennen kuin merkittävää näkökenttävauriota on ehtinyt syntyä.