Hyppää sisältöön

Palliatiivisessa hoidossa olevan ihmisen suruprosessi

Kun ihminen sairastuu vakavasti, eikä hänen sairauttaan voida lääketieteellisesti parantaa, siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Hoitona on ihmisen oireiden ja kärsimyksen lievittäminen ja jäljellä olevan elämän tukeminen vastaamalla hänen fyysisiin, psykologisiin, hengellisiin ja elämänkatsomuksellisiin tarpeisiinsa. Myös potilaan läheiset kaipaavat tukea. Hoitavilta henkilöiltä vaaditaan moniammatillista yhteistyötä myötäeläjinä ja auttajina potilaan ja hänen läheistensä tarpeiden toteuttajina.

Potilaan suru

Kun ihminen on saanut tiedon olevansa parantumattomasti sairas, hän voi kokea monenlaisia tunteita. Aluksi tilanne voi olla hyvin hämmentävä, ja siihen voi liittyä vihan, avuttomuuden ja katkeruuden tunteita. Ikävän, hylätyksi tulemisen, tyhjyyden ja toivottomuuden sekä syyllisyyden ja epätodellisuuden tunteet ovat luonnollisia.

Miksi-kysymykset ovat tavallisia. Ihminen saattaa kysyä itseltään, onko hän tehnyt jotain pahaa, josta sairastuminen on rangaistus.

Lähestyvään kuolemaan ihminen suhtautuu joko hyväksyen, sopeutuen tai torjuen. Suhtautumiseen vaikuttavat henkilön elämänhistoria, persoonallisuus, ikä, ja perhetilanne. Vanhat ihmiset ehkä osaavat jo odottaa kuolemaa luonnollisena elämän päätöksenä. Nuorille kuolema voi aiheuttaa katkeruuden tunnetta, sitä on vaikea hyväksyä omalle kohdalle. Kuoleva isä tai äiti voi kantaa huolta ja surua lastensa ja perheensä selviämisestä. Kuoleman voi kokea myös helpotuksena ja vapautumisena kärsimyksistä.

Lähestyvä kuolema voi aiheuttaa kuoleman pelkoa. Siihen voi liittyä pelkoa kuoleman hetkestä,  kivusta ja kärsimyksestä. Ajasta, läheisistä ja kesken jääneestä elämäntehtävästä luopuminen voi tuntua ahdistavalta. Tunne elämättömästä elämästä on kokemuksena katkera.

 

Läheisen suru

Parantumattomasti sairastuneen ihmisen läheiset reagoivat tilanteeseen kukin omalla tavallaan. Tunteet voivat olla hyvin samankaltaisia kuin potilaalla. Tilanteeseen vaikuttavat sairastuneen rooli, ikä ja suremisen historia. Perheen vanhemman tai lapsen kuolema aiheuttaa syvää surua, kapinointia ja eri roolien uudelleenjakoa.

Läheinen voi peittää omia tunteitaan helpottaakseen kuolevan ihmisen oloa. Joskus rakkaan ihmisen lähestyvän kuoleman hyväksyminen voi olla vaikeaa. Läheisten voi olla vaikeaa hyväksyä, ettei tutkimuksilla ja hoidoilla voida enää parantaa kuolevaa.

Jokaisen surutyöllä on oma kestonsa ja jokainen suree omalla tavallaan. Jos suru tuntuu ylitsepääsemättömältä, on mahdollista pyytää apua hoitohenkilökunnalta tai eri järjestöjen tukihenkilöiltä.