Hyppää sisältöön

Pohjois-Karjalan sote-hankkeen uutiskirje 3/2015

Sisältö:

  1. Yhteinen innostus säilyy
  2. Hyvinvointiasema torjumaan palvelujen päällekkäisyyttä
  3. Videoyhteys säästää kilometrejä – "Vielä kun kutina loppuisi"
  4. Kolumni: Uudistusten johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on jatkuvaa työtä, Vuokko Niiranen

     

Yhteinen innostus säilyy

Jussi Turunen

Sote-uudistuksen hidastuminen valtakunnallisesti ei oleellisesti hidasta alueellista kehittämistä. Pohjois-Karjalan sote-hankkeen tekemän selvitystyön pohjalta alueella ollaan valmiita reagoimaan nopeasti valtakunnallisen sote-lainsäädännön muutoksiin. Maakunnassa jo olemassa olevien yhteisten toimintatapojen ja muun muassa tietoverkkoratkaisujen ansiosta alueella on hyvät valmiudet toimia tarvittaessa myös pilottina valtakunnan uudistukselle.

Pohjois-Karjalassa työskennellään edelleen innostuneesti useissa työryhmissä, jotka ovat tulleet samankaltaisiin johtopäätöksiin sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnasta maakunnassamme. Tarve muutokselle on olemassa, ja se täytyy toteuttaa asukkaita ja työntekijöitä kuunnellen. Omista toimivista käytännöistä, kuten erikoissairaanhoidon palvelujen jalkauttamisesta pienemmille paikkakunnille, on syytä pitää kiinni ja samalla kehittää yhdessä uusia ratkaisuja.

Muun muassa lasten, nuorten ja työikäisten työryhmässä ammattilaiset ovat hahmottaneet, mihin suuntaan palveluja kannattaisi kehittää tulevaisuudessa. Työryhmissä ollaan yksimielisiä siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järkevään toteuttamiseen tarvitaan uutta, vaikka nykyisissä rakenteissa on myös paljon hyviä puolia.


Työryhmissä kehittäminen jatkuu. Uutta tarvitaan, vaikka nykyisissä rakenteissa on paljon hyvää. Keskussairaalan fysioterapian yksikön osastonhoitaja Kati Koppinen puhui Lapset, nuoret ja työikäiset -työryhmässä. Kuva: Jussi Turunen. 

Erityisesti nykymuotoista palvelunohjausta halutaan määritellä tarkemmin: tarkoittaako se ohjausta oikeisiin palveluihin, asiakkaan neuvontaa vai kenties henkilökunnan koulutusta? Myös tiukkaan rajatun organisaation merkitys esimerkiksi lasten ja nuorten kanssa työskennellessä mietityttää työryhmäläisiä.  Mahdollisimman kattava palvelu- ja toimijarakenne on oltava kokonaisuuden hahmottamiseksi, mutta auttamistyössä on lisäksi syytä kysyä: Mitä juuri tämä perhe tarvitsee ja mitä se on valmis vastaanottamaan?

>>Takaisin alkuun

 

Hyvinvointiasema torjumaan palvelujen päällekkäisyyttä

Jussi Turunen

Tiivis yhteistyö on avainasia tulevassa sote-uudistuksessa kuntiin jäävän henkilökunnan ja tulevan maakunnallisen sote-henkilökunnan välillä. Yksi Siun soten päämäärä on sopia jokaisen kunnan kanssa, kuinka hyvinvointipalveluita käytännössä hoidetaan niin, että asiakasta ei pompoteltaisi ja voimavaroja ei käytettäisi päällekkäisesti. Tämä periaate käy ilmi Siun soten rajapintatyöryhmän väliraportista. Raportissa kuntiin kaavaillaan perustettavaksi hyvinvointiasemia, jotka seuraavat väestönsä terveyttä.

Hyvinvointiasema on yksinkertaisesti kunkin kunnan toimintamalli esimerkiksi työllisyyden hoidossa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Asema ei ole välttämättä fyysinen rakennus. Jokaisessa kunnassa pyritään käytännössä löytämään paikallinen tapa toimia, joka olisi jo entuudestaan tuttu.

– Hyvinvointiasema on lähellä yhden luukun palveluperiaatetta, rajapintatyöryhmän puheenjohtaja ja Liperin kunnanjohtaja Hannele Mikkanen toteaa.

– Jokaisessa kunnassa laaditaan valtuustotasoinen hyvinvointikertomus, jossa sovitaan kunkin kunnan tavoitteet ja painopistealueet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tavoitteiden tulee olla linjassa maakunnallisten tavoitteiden kanssa. Väestön terveystietoa kootaan ja sen pohjalta asetetaan kehittämistavoitteita, samoin kuin seurataan kuinka tavoitteisiin on päästy.

Hyvinvointia ja terveyttä edistäviä asioita tapahtuu arjessa kotona, päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Kunnat, yhdistykset ja järjestöt ylläpitävät edelleen erilaisia kohtaamispaikkoja, joilla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnissa.

– Kaikkein oleellisinta on meidän jokaisen oma suhtautumisemme hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ikään kuin ennaltaehkäisevästi, Mikkanen sanoo.


Liperin kunnanjohtaja Hannele Mikkasen vetämä sote–kunta-rajapintatyöryhmä on selvittänyt kuntiin jäävien palvelujen ja sote-palvelujen yhteensovittamista. Kuva: Liperin kunta

>>Takaisin alkuun

Videoyhteys säästää kilometrejä
– "Vielä kun kutina loppuisi"

Jussi Turunen

Pohjois-Karjalan keskussairaalassa on ollut parin vuoden ajan ainoana Suomessa käytössä ihotautilääkärin videokonsultointi kuntiin, mikä säästää sekä potilaan että lääkärin aikaa. Potilaan ei tarvitse matkustaa keskussairaalaan ja lääkäri ehtii katsomaan hoitajan kanssa potilaita lyhyemmässä ajassa. Videoyhteydellä neuvoa ihotautiasioissa voivat tällä hetkellä kysyä Lieksa, Ilomantsi ja Nurmes.

Yhteys otetaan kunnan sairaalasta tai terveyskeskuksesta, jossa ovat paikalla potilas, lääkäri ja hoitaja. Keskussairaalassa paikalla ovat esitiedot potilaasta saaneet erikoislääkäri ja hoitaja. Samalla kun potilas kertoo vaivastaan, kunnan lääkärillä on mahdollisuus kysyä erikoislääkärin näkemystä.       


Teknologia mahdollistaa etäyhteistyön. Ihotautien ylilääkäri Satu Wastimo ja sairaanhoitaja Nina Utriainen katsovat potilasta ruudulta. Kuva: Jussi Turunen.

Pohjois-Karjalan keskussairaalan ihotautien ylilääkärin Satu Wastimon mukaan järjestely on toiminut sujuvasti ja potilaat ovat pitäneet siitä, ettei heidän ole tarvinnut matkustaa Joensuuhun rutiinikäynnille. Wastimo katsoo kerralla yhdestä seitsemään potilasta videoyhteyden välityksellä.

– Meillä on 4000 euron kamera, jolla kuva saadaan mahdollisimman tarkaksi. Vastaava etäjärjestely on ollut käytössä myös Rovaniemellä, mutta tietääkseni tällä hetkellä ainoastaan Pohjois-Karjalassa on tällainen käytäntö, Wastimo kertoo.


Lääkäri näkee videoyhteydellä potilaan vaivan tarkasti, vaikka he eivät ole fyysisesti samassa huoneessa. Kuva: Jussi Turunen.

Kunnille hoidon järjestely tähän tapaan säästää rahaa, koska asukas ei matkusta paikallista terveyskeskusta pidemmälle. Lisäksi videokonsultaation perusteella voidaan tehdä lausunto lääkityksen korvattavuudesta.

Kun Wastimo kysyy erään potilaan mielipidettä järjestelyn toimivuudesta haastattelun lopuksi, potilas vastaa: "Tämä on ollut ihan mahdottoman hyvä homma, eikä tässä ole mitään vaikeaa. Vielä kun kutina loppuisi."  

>> Takaisin alkuun

 

Uudistusten johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on jatkuvaa työtä

Vuokko Niiranen
YTT, HTL. Sosiaalihallintotieteen professori, Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Sosiaali- ja terveyspalveluissa eri tasoilla työskentelevät johtajat kohtaavat arkipäivässään koko ajan meneillään olevia uudistuksia, kuntalaisten muuttuvia palvelutarpeita ja näistä johtuvia henkilöstön uusia osaamisvaatimuksia. Samalla työ tuo konkreettisesti silmien eteen sen, että työtapojen uudistuessa myös toiminnan rakenteiden pitää uudistua.

Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yhtä aikaa monessa eri roolissa. Ne ovat osa valtiollista hyvinvointijärjestelmää ja keskeinen osa strategisia kunnallispoliittisia kysymyksiä. Ne ovat valtakunnallisen ja paikallisen toiminnallisen ja poliittisen ohjauksen kohde ja paikallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan toteuttamisen väline.  Kyseessä on myös työntekijöiden – yhä useammin moniammatillinen ja monialainen- työyhteisö ja toiminnan verkosto. Lisäksi, palvelut ovat usein se paikka, jossa kuntalainen kohtaa konkreettisesti oman kotikuntansa työntekijöitä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintarakenteita ja uudistamista koskeva keskustelu on ollut nykymuodossaan ajankohtainen koko 2000-luvun ajan.  Uudistusten toteuttaja kohtaa työssään vähintään kaksi ryhmää: ne joiden mielestä uudistus on kannatettava, sekä ne, joiden mielestä uudistus ei ole tarpeen, ainakaan juuri nyt, tai ainakaan siinä muodossa kun sitä on esitetty. Molemmilla ryhmillä voi olla tärkeää sanottavaa. Kannattaja tunnistaa ehkä ensimmäisenä uudistuksen käyttökelpoiset kohdat, ja sitä vastustava taas saattaa nähdä paremmin ne kohdat, joita pitääkin vielä korjata.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa johtaja – olipa hän lähijohtaja, asiantuntijajohtaja tai strategisen tason johtaja – on aina näköalapaikalla. Hän näkee työssään perustehtävän keskeisen sisällön, poliittisen päätöksenteon vaikutukset ja palveluprosessien toimivuuden. Hän tunnistaa työntekijöiden osaamisen, ja uudistusten yhteydessä myös sen, mihin suuntaan osaamista pitäisi kehittää jotta se vastaa uusia toimintatapoja.

Monet tutkimuksen ja käytännön kokemukset osoittavat, että talouden taantumien aikana uudistuksiin kannustaminen muuttuu joskus aikaisempaa varovaisemmaksi. Rahaa on niukasti ja virheiden pelossa vältetään isompia uudistuksia.  Kuitenkin näissä tilanteissa tarvitaan uusia ratkaisuja.  Näemme myös, että kunnissa ei kuitenkaan ole pysähdytty, vaan niissä on myös toimittu: uudistettu johtamisjärjestelmiä ja organisaatiorakenteita, etsitty uusia palvelulinjoja, purettu aikaisempia, luovuttu huonosti toimivista malleista ja luotu uusia joiden toimivuutta seurataan. Uudistus antaa mahdollisuuksia – jotain voidaan tehdä toisin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa tie on eteenpäin!

>>Takaisin alkuun