VARSU-menetelmän juuret ulottuu USA:n Oregonin yliopistoon. Alkuperänä on AEPS-menetelmä (Assessment, Evaluation, and Programming System for Infants and Chidren: Bricker & Cripe 1995). Suomen käytäntöihin työstettäväksi menetelmän toi Jyväskylän Yliopiston Erityispedagogiikan laitoksella työskentelevä Päivi Kovanen. Menetelmää on suomeen kehitetty Jyväskylän seudulla toimineessa VARHE-projektissa. Suomeksi kääntäjät Riikka Jakonen, Sami Jansson, Veli-Pekka Jäppinen ja Sami Määttä. Käännöksen sisällöstä vastaa Päivi Kovanen. Suomenkielinen laitos ilmestyi kesällä 2003.

 

VARSU-menetelmä on yksi niihin vastauksiin, joita on löydetty pyrittäessä ratkaisemaan varhaisvuosien erityiskasvatuksen sisältöön ja tehostamiseen liittyviä kysymyksiä. Menetelmän vahvuutena on sitoutuminen lapsen arkitodellisuuteen ja niiden ihmisten työn tukemiseen, jotka lapsen lähellä hänen kasvustaan ja kehityksestään vastaavat. Käyttö soveltuu lapsille, joilla on jokin vamma tai muu riskitekijä, joka saattaa haitata lapsen kehitystä. Lisäksi menetelmän rakenteellinen selkeys auttaa löytämään tarvittavan tiedon muuten laajasta, lapsen kehityksen kattavasti huomioivasta kokonaisuudesta.

 

VARSU –menetelmän sisältämät lomakkeet

• Perheen tavoitelomake
• Perheraportti
• VARSU-arviointilomakkeet, eri ammattihenkilöiden käyttöön
• Seuranta- ja yhteenvetolomakkeet
• Suunnitelmalomakkeet (PPS / HOPS)

Lapsen toiminnallisia taitoja havannoidaan hänen omassa ympäristössään ja toteutetaan moniammatillisen työryhmän yhteistyönä. Arviointi tuottaa henkilökohtaisen oppimissuunnitelman(HOPS), johon kirjataan kaikkein tärkeimmät tavoitteet. Vanhemmat toimivat tasavertaisina arvioijina ja suunnittelutyöryhmän jäseninä.

 

VARSU-arvioinnissa kartoitetaan lapsen kehitykselliset taidot kuudella osa-alueet 

1. Hienomotoriikka
2. Karkeamotoriikka
3. Omatoimisuus
4. Kognitiivinen kehitys
5. Sosiaalisen kommunikaation kehitys
6. Sosiaalinen kehitys

Arvioija valitsee arvioiko yhden kehityksen alueen kerrallaan, vai eri alueita sitä mukaa kuin toimintoja ja taitoja havaitaan. Jälkimmäinen käytäntö selvästi tehokkaampi, mutta vaativampi. VARSU-arviointia tehtäessä ensimmäisiä kertoja saavutetaan tarkemmat tulokset havannoimalla, tallentamalla tietoa alue kerrallaan. Jos ei ole mahdollisuutta havannoida toimintaa päivittäisissä tilanteissa, voidaan järjestää suora testaustilanne kyseisen toiminnan saamiseksi esille. Kolmas tiedonkeruutapa on raportointi. Tietoa voi saada vanhemmilta, lapsen hoitajilta, terveydenhuollon ammatti-ihmisiltä tai kirjallisista lähteistä, esim. lausunnoista.

 

Opetussuunnitelma materiaalit antaa toimintaehdotuksia ja ohjeita, kuinka ohjaus voidaan toteuttaa osana lapsen tavallista arkipäivää. Tavoitteena on auttaa lasta saavuttamaan ja käyttämään taitojaan ja kykyjään niin, että ne yhdistyvät tarkoituksenmukaisiksi ja käyttökelpoisiksi toimintatavoiksi. Erityisesti menetelmässä halutaan korostaa lasten osallistumista oma-aloitteisissa, päivittäisissä ja suunnitelluissa toiminnoissa. Toimintaperustainen ohjaus tarkoittaa menettelytapoja, joissa korostetaan lapsen aloitteellisuutta, toiminnan ja harjoittelun osaksi arjen toistuvia toimintoja, lapsen aloittamia puuhia ja suunniteltuja toimintatuokioita.

 

Toimintaperustaiseen määritelmään sisältyy neljä keskeistä elementtiä

1. Vastavuoroisuus ja lapsen aloitteellisuutta korostava lähestymistapa
2. Tavoitteiden mukaisen harjoittelun toteuttaminen osana arkirutiineja, toimintatuokioita ja lapsen aloittamia leikkejä ja puuhia.
3. Luonnollisten oppimistilanteiden ja syy-seuraussuhteiden hyödyntäminen harjoittelussa.
4. Toiminnallisten ja tarkoituksenmukaisten taitojen oppiminen.

Ohjauksen suunnittelun perustaksi on mahdollista nimetä joitakin perusohjeita jotka auttavat kiinnostavien ja motivoivien tehtävien ja tuokioiden suunnittelussa.

1. Samaan toimintaan voidaan sisällyttää eri lasten yhteiset tavoitteet.
2. Toimintaan voidaan sisällyttää yhden lapsen tavoitteista useampia.
3. Tehtäviä/toimintoja voidaan muokata/jakaa ryhmässä ikätasojen/taitavuuden mukaan.
4. Aikuisen johtava rooli toiminnoissa/ohjauksessa mahdollisimman vähäistä, häivytetään mahdollisimman nopeasti lasten keskinäisen vuorovaikutuksen tukemiseksi.
5. Asian loppuun suorittaminen sinällään on lapselle palkitsevaa, jolloin myös toiminnot ja tehtävät ovat motivoivia.

 

Perheen osallistuminen kokonaisuuden eri vaiheissa toteutuu kolmella tavalla; alkuhaastattelu, arviointilomakkeiden käyttönä ja suunnitelmaneuvottelussa työryhmän kanssa. Perhepalvelusuunnitelma laaditaan lapsen oppimissuunnitelmaa vastaavasti perheen ja lapsen tarpeet huomioiden ja yhteen sovittaen. Tavoitteet kirjataan muodossa, joka kuvaa vanhempien näkemystä siitä, mitä apua tai tukea he tarvitsevat voidakseen paremmin vastata lapsensa kehityksellisiin tarpeisiin. Palvelujen säännöllinen seuranta on tärkeää, koska sekä lapsen että vanhempien tarpeet tai tavoitteiden tärkeysjärjestys voivat muuttua perhetilanteen muutosten myötä.

 

Lisätietoja VARSU- arviointi- ja suunnittelumenetelmästä:
Jyväskylän yliopiston Erityispedagogiikan laitos.
Sirpa Muhonen, puh 014 260 1658.
e-mail: sirpa.muhonen@edu.jyu.fi

Lähde: VARSU Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma. Kovanen Päivi 2003

 

---

Honkalampi-keskus, kuntoutusohjaaja Liisa Piironen 2008