Hyppää sisältöön

Virtsaamiseen liittyvät ongelmat

Virtsaumpi

Yksi virtsaamiseen liittyvistä ongelmista saattohoitopotilaan kohdalla on virtsaumpi (lääketieteessä puhutaan myös virtsaretentiosta). Virtsaumpi tarkoittaa sitä, että virtsaa kertyy rakkoon, mutta sitä ei saada virtsatuksi pois tarpeesta huolimatta.Virtsaumpi on akuuttitilanne, joka on hoidettava heti myös kuolemassa olevan potilaan kohdalla.

Äkillinen virtsaumpi on yleensä kivulias.Vähitellen kehittyneessä virtsaummessa virtsarakon seinämän hermot turtuvat ja virtsaamispakko ei ole niin sietämätön. Molemmissa tapauksissa on vaarana, että munuaiset vaurioituvat.

Täynnä oleva virtsarakko on yleensä helppo tuntea vatsanpeitteiden läpi – se tuntuu kovalta ja pinkeältä. Oireina joidenkin potilaiden kohdalla voi olla myös sekavuus, levottomuus ja vatsakipu, ja tämä mahdollisuus on otettava huomioon etenkin muistisairaiden potilaiden kohdalla.

Virtsaummen syynä voi olla lääkitys (esimerkiksi vahvat kipulääkkeet kuten opioidit, tietyt masennuslääkkeet, Parkinsonin taudin, keuhkoahtaumataudin ja virtsan pidätyskyvyttömyyden hoitoon käytettävät lääkkeet), ummetus, eturauhasen liikakasvu tai eturauhassyöpä.

Virtsaummen hoitona on katetrointi. Katetrointi voi tapahtua virtsaputken kautta, jolloin puhutaan kertakatetroinnista (katetri käytetään virtsarakossa kertaluonteisesti – virtsa pääsee poistumaan ja katetri otetaan pois), toistokatetroinnista (katetrointi toistetaan säännöllisesti esimerkiksi 1 – 6 kertaa päivässä), tai kestokatetroinnista (virtsarakko katetroidaan rakkoon jätettävällä katetrilla), tai mikäli katetrointi ei onnistu niin tekemällä suprapubinen kystostomia.

Suprapubinen kystostomia tarkoittaa ihon (vatsanpeitteiden) läpi virtsarakkoon asetettua katetria, jonka kautta virtsa pääsee tyhjenemään rakosta. Suprapubisen kystostomian suorittaa aina lääkäri. Suprapubisen kystostomian etuna on se, ettei se ei aiheuta virtsaputken painevaurioita ja potilaan on helpompi liikkua sen kanssa kuin kestokatetrin kanssa, koska se ei aiheuta hankausta virtsaputkeen. Sen käyttöön liittyy myös vähäisempi tulehdus-riski verrattuna esimerkiksi kestokatetriin.  Se ei kuitenkaan sovi rakkosyöpäpotilaalle eikä potilaalle, joka saa antikoagulanttihoitoa (esimerkiksi Marevan-lääkitys®) tai jolla on veren hyytymishäiriö.

Katetrointitavan valinnassa otetaan potilaan toiveet mahdollisuuksien mukaan huomioon.

Virtsatieinfektio

Virtsatieinfektiot (bakteriuriat) ovat iäkkäillä ihmisillä hyvin tavallisia ja usein ne esiintyvät oireettomina. Mikäli virtsatieinfektio ei aiheuta ongelmia tai oireita niin niitä ei ole tarkoituksenmukaista etsiä tai hoitaa. Toisaalta, jos tulehdus aiheuttaa kipua, kirvelyä tai muita potilasta haittaavia oireita niin tulehdus on syytä hoitaa myös saattohoitopotilaan kohdalla asianmukaisin antibiootein.

Verivirtsaisuus

Verivirtsaisuus eli hematuria voi johtua virtsarakon tai eturauhasen syövästä tai virtsarakkoon levinneen syövän aiheuttamasta tihkuvuodosta. Verivirtsaisuus voi johtua myös virtsarakkoon kohdistuneesta toimenpiteestä. Lisäksi jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa verivirtsaisuutta (esimerkiksi Traneksaamihappoa sisältävä lääke).

Jos veri ja hyytymät eivät pääse pois virtsarakosta, seurauksena voi olla rakkotamponaatio (tilanne, jossa rakossa olevat verihyytymät estävät virtsankulun). Rakkotamponaatio on potilaalle erittäin kivulias tilanne ja se tulee hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Mikäli potilas pystyy virtsaamaan ja juomaan, häntä kehotetaan juomaan runsaasti. Virtsantuloa ja sen väriä seurataan. Ellei potilas pysty juomaan ja/tai virtsaamaan kunnolla tai lainkaan, hänelle laitetaan huuhtelukatetri, jonka avulla pystytään suorittamaan ruiskuhuuhtelu verihyytymien poistamiseksi.

Tavoitteena on ensisijaisesti esteetön virtsankulku, rakkovenytyksen poistaminen ja verenvuodon loppuminen tai hillitseminen. Potilaan ajanmukainen informointi tämäntyyppisessä tilanteessa on erittäin tärkeää. Joskus hoitona voidaan joutua käyttämään lisäksi myös sädehoitoa, joka vähentää tihkuvuotoa virtsarakkoon.